Yksinäisyys ja suorituspaineet kuormittavat monen vanhemman arkea

Perhe on usein samaan aikaan kaikkein parasta ja kaikkein pahinta elämässä. Eri aikoina perhe herättää hyvinkin erilaisia tunteita, ja se on ok. Jotta jokainen pystyisi nauttimaan vanhemmuudesta ja sen tuomista negatiivisista ja positiivisista asioista, tulisi kaikilla olla joku, jolle jakaa perhe-elämään ja jaksamiseen liittyviä iloja ja suruja. Kaikkien lähipiiristä tällaista henkilöä ei kuitenkaan löydy ja tällöin voi olla yhteydessä Väestöliiton Perhepulma-palveluun. Siellä asiantuntijamme tarjoavat maksutonta, matalan kynnyksen apua.

Asiantuntijamme auttavat kuuntelemalla ja miettimällä yhdessä asiakkaan kanssa sopivia keinoja haasteiden selättämiseen ja miten vaikeissa tilanteissa voitaisiin päästä eteenpäin. Keskusteluissa voidaan esimerkiksi rohkaista toimimaan omalla tavalla ja kohtuullistamaan omaan vanhemmuuteen asetettuja vaatimuksia. Asiantuntijamme auttavat myös löytämään ratkaisuja parisuhteen ristiriitoihin, eropohdintoihin ja seksuaalisuuteen liittyviin pulmiin yksin tai yhdessä kumppanin kanssa. Vahvistamme myös myötätuntoa itseään kohtaan sekä kannustavaa vanhemmuutta ja tunteiden hallintaa vaikeissa tilanteissa.

Millaiset huolet korostuvat palveluissamme tällä hetkellä?

Vanhemmuuden asiantuntijamme Johanna Sassalin mukaan Perhepulma-palvelumme yhteydenotoissa korostuu tällä hetkellä erityisesti yksinäisyys, vanhempien kokemus omasta pärjäämisestä ja parisuhteeseen sekä seksuaalisuuteen liittyvät huolet. Myös taloudelliseen tilanteeseen liittyvät huolet ja epävarmuus siitä, riittävätkö rahat nousevat esiin palvelun yhteydenotoissa. Sassalin mukaan monen palveluun yhteyttä ottanutta yhdistää se, että heillä on useita kuormittavia tekijöitä samanaikaisesti, jotka ovat lopulta johtaneet avun hakemiseen.

Monet myös sinnittelevät lasten kasvatuksen, parisuhteen ja arjessa jaksamiseen liittyvien haasteiden kanssa yksin ja liian pitkään ja muutenkin kynnys avun pyytämiseen on todella korkea. Avun pyytäminen koetaan epäonnistumiseksi ja ”supervanhemman” roolista pyritään pitämään kiinni viimeiseen asti. Usein tämä johtaakin siihen, että apua haetaan aivan liian myöhään. Meidän yhtenä tärkeänä tavoitteenamme onkin laskea avun hakemisen kynnystä, jolloin pystymme ehkä myös ennaltaehkäisemään ongelmien syvenemisen.

Sassalin mukaan vanhempien kanssa keskusteltaessa ja käytäessä yhdessä läpi sitä, millaista vanhemmuuden tulisi olla, huomataankin usein, että se, mitä nyt tehdään, on todella hyvää ja riittävää. Suorituspaineet ovat vanhemmuudessa monesti niin kovat, että omia onnistumisiaan ei ehkä huomaa ja osaa arvostaa. Näin siis jo yhdellä keskustelulla vanhemmuuden taakkaa saadaan kevennettyä ja auttaa vanhempaa huomaamaan, kuinka hyvin oikeasti pärjää.

Meidän tavoitteenamme on auttamisen lisäksi tuoda vanhemmille viestiä siitä, että vähempikin riittää. Vaatimuksia hyvälle vanhemmuudelle sataa joka suunnasta ja niiden alle musertuu vahvempikin henkilö.